DNA-juttu Kurkijokelaisessa /osa 2 (kuvat puuttuvat)

   Edellisessä numerossa kerrottiin, mihin DNA -sukututkimus perustuu. Lapsi perii geeninsä puoliksi isältä, puoliksi äidiltä. Tietyt yksittäiset geenit kopioituvat sellaisenaan aina vain isältä, tietyt aina vain äidiltä - sukupolvesta toiseen. Siihen perustuu, että DNA -näytteestä saadaan tietoa henkilön suorasta isä-isä -linjasta ja suorasta äiti-äiti -linjasta sukupolvien taakse. Geeniperimä johtaa isälinjan osalta geneettiseen ”Aatamiin” ja äitilinjan osalta geneettiseen ”Eevaan”. Tiedemiehet ovat selvittäneet, että kaikki maapallolla nykyisin asuvat ihmiset ovat näiden kahden, Afrikassa 60000 - 120 000 vuotta sitten asuneen ihmisen jälkeläisiä. Muiden heidän aikakaudellaan eläneiden ihmisten sukujohteet ovat jo ammoin katkenneet. Muiden jälkeläisiä ei maapallolla ole.

   Geenin kopioitumisessa tapahtuvat virheet ovat sukututkimukselle tärkeitä. Näihin pieniin perimän muutoksiin, mutaatioihin, perustuu tiedemiesten kyky tutkia ihmissuvun haarautumista ja sitä, milloin haarautumiset ovat tapahtuneet. Geenihaaroja kutsutaan haploryhmiksi, ihmiskunnan ”klaaneiksi”. Samaan sukuhaaraan kuuluvien geeniperimä on luonnollisesti samanlainen - sitä yhtenevämpi, mitä lähempänä menneisyydessä yhteinen esivanhempi on.

   Ihmisen genomi onnistuttiin selvittämään vasta v. 2001. Geenitutkimus kehittyy vielä nopein askelin. Jo nyt annetuista DNA -näytteistä voidaan ilmeisesti saada vielä lisää tietoja henkilön esivanhemmista ja sukulaisista.

Miten DNA-testi tehdään  

   Tutkimuslaitoksen Internet-sivulta valitaan haluttu testi, tilataan ja maksetaan. Näytepakkaus tulee postitse. Vanupuikolla pyyhkäistään posken sisäpintaa, puikko suljetaan putkiloon ja pakkaus palautetaan tutkimuslaitokseen. Tutkimuslaitokselle kerrotaan varhaisimpien varmuudella tiedossa olevien isä- ja äitilinjan esivanhempien nimet, asuinpaikkakunta ja elinajankohta. Nämä tiedot tärkeitä erityisesti muille harrastajille, kun tuloksia myöhemmin hyödynnetään.

   Näytteen analysointi kestää pari kuukautta. Näyte analysoidaan vaiheittain ja tuloksia verrataan tutkimuslaitoksen tietokannassa jo oleviin, aiempien testanneiden tuloksiin. Testiasiakas saa tietoja tuloksista sitä mukaa, kun niitä valmistuu. Tulee tieto siitä, mihin mies- ja/tai naishaploryhmään henkilö kuuluu. Sitten alkaa tulla ilmoituksia DNA-tietokannasta löytyneistä geenisukulaisista.  

Mitä tietoa asiakas saa 

   Tulosten seuranta tapahtuu Internetin välityksellä. Jokaisella asiakkaalla on siellä oma salasanalla suojattu sivusto. Tuloksia voi tarkastella erilaisilta interaktiivisilta näytöiltä, taulukoilta ja kartoilta.   Aina, kun myöhemmin tehdyissä testeissä löytyy ”osuma” - eli joku uusi testaaja osoittautuu sukulaiseksi - siitä tulee tieto sähköpostilla ja Internet-sivut päivittyvät uusilla tiedoilla. 

   Oleellista on myös se, että asiakas näkee omien tulostensa lisäksi myös muiden testitulokset. Nehän ovat sukututkimusharrastajan näkökulmasta oleellisempia kuin omat tulokset - sukulaisiahan tässä jäljitetään.   

   Haploryhmä. Testissä selviää, mihin miesten ja/tai naisten haploryhmään kuulut (esim. I1d3a). Testin tulokset esitetään hyvin yksityiskohtaisesti geeni geeniltä.  Omaan tarkkaan haplotyyppiin johtava geenisukupuu esitetään kaaviona.

   Esivanhempien kulkureitti. Muinaisten esivanhempien kulkureitti Eurooppaan ja Suomeen käy selville. Geenisukulaisten varhaisimpien esivanhempien asuinpaikoista on laadittu kartta, jota päivitetään aina uusilla ”osumilla”. Kun kartta kertoo myös ajankohdan, jolloin yhteinen esivanhempi on elänyt, siitä on usein mahdollista päätellä esivanhempien liikkeitä heidän saavuttuaan Suomeen.

   Sukulaiset.  Omaan geeniperimään täsmäävistä ”osumista” esitetään tulosteita eri muodoissa. Tulosnäytöiltä näihin sukulaisiin saa sähköpostiyhteyden ”nappia painamalla”. Vastaavasti sinulle voi tulla yhteydenottoja harrastajilta, joiden tulosteilla sinä esiinnyt geenisukulaisena. Silloin voitte yhdessä alkaa selvittää, saadaanko sukulaisuudesta lisätietoja esiin.  

Saavatko kaikki yhtä paljon tuloksia?  

   Eivät saa. Tieto omasta haploryhmästä tulee jokaiselle, niin yksityiskohtaisena kuin tilattu testi sen antaa. Sukulaisia DNA -testissä ei löydy kaikille yhtä paljon. Heitähän voi löytyä vain muiden tehtyjen DNA-testien perusteella. Testi ei osaa kertoa sisarustesi nimiä, jos he eivät ole testiä tehneet. Syitä erilaiseen osumien määrään on useita. Sattumalta jonkun geenisuvussa useampi on voinut tehdä (siihen mennessä) testin kuin jonkun toisen. Jos kuulut ”suureen sukuun”, sinulle tulee todennäköisesti enemmän osumia kuin jos kuulut suppeaan sukuun. Sinun suvussasi on voinut esim. olla nk. ”pullonkaula”, jossa parin - kolmen sukupolven aikana vain yksi henkilö on jatkanut sukua. Silloin pullonkaulan jälkeen syntyneiden sukulaistesi määrä on merkittävästi suppeampi kuin suvussa, jossa useat sisarukset ovat saaneet paljon sukua jatkaneita lapsia. Jos kuulut harvinaiseen haploryhmään, sinulle löytyy todennäköisesti vähemmän geenisukulaisia kuin jos kuulut Suomessa yleiseen haploryhmään. Mutta kuten sanottu, sitä mukaa kun DNA-sukututkimusharrastus tulee tunnetuksi ja testejä tehdään lisää - Suomessa ja muualla - löytyy myös lisää sukulaisia aikaisemmin testanneille.   

Pohdiskelua kurkijokelaisten geeniperimästä 

   Minkälainen oli kurkijokelaisten geeniperimä. Mihin haploryhmiin he (ja me heidän jälkeisensä) kuuluivat? Kysymys on pitkälti sama kuin mistä ja milloin kurkijokelaiset tuohon Laatokan rannalle tulivat? 

   Nykyisen Itä-Suomen miesväestöstä 71 % kuuluu idästä Suomeen tulleeseen N-haploryhmään,

19 % läntiseen I-haploryhmään, 6 % kaakosta ja 3 % lännestä tulleeseen R-ryhmään. Olisi tavallaan luonnollista ajatella, että luovutetussa Karjalassa ja Kurkijoella itäpainotteisuus oli vähintään yhtä suuri kuin tämä otantatutkimuksen kertoma tieto itä-Suomesta. 

   Näin ei kuitenkaan välttämättä ole. Tiedemiehillä ei ole varmaa (ja yhteistä) näkemystä siitä, miltä suunnalta, minkälaisina aaltoina ja milloin Karjala alun perin asutettiin. Ilmeisesti se tapahtui useassa vaiheessa. Tiedetään, että Laatokan eteläpuolella asunutta väestöä (ilmeisesti N-haploa) siirtyi pohjoiseen Kannakselle ja varmaan Kurkijoenkin alueelle. Tiedetään myös, että jo varhain alueelle oli tullut asukkaita lännestä (I-haploa?). Niinpä jo Kurkijoen ensimmäisen kukoistuksen aikana ennen kristinuskon tuloa asukkailla lienee ollut itäisen verenperimän lisäksi läntisiä geenejä. 

Kurkijoen väestö vaihtui 1600 -luvulla  

    Ruotsalaiset toivat kristinuskon Viipurin seudulle, mutta novgorodilaiset ehtivät kastaa Laatokan

rannan pakanat ”kreikanuskoon” 1100 -luvulla. Sen jälkeen Kurkijoki oli vuosisatojen ajan Ruotsin ja Venäjän valtakuntien - samalla roomalaiskatolisuuden (luterilaisuuden) ja kreikkalais-katolisuuden - taistelutantereena.  Sotien seurauksena väestön vaihtoa tapahtui alueella useaan otteeseen, erityisesti 1600 -luvulla.  Kurkijoen ortodoksista kantaväestöä pakeni itään uskonveljien luo ja tilalle siirtyi luterilaisia asukkaita ”Ruotsin” puolelta. Lähes totaalinen väestön vaihtuminen Kurkijoella tapahtui ruptuurisodan aikana ja sen jälkeen v. 1656–58. 1600 -luvun lopulla ortodoksisia kanta-asukkaita oli Kurkijoella enää 10 % savuista. He olivat paenneet Venäjälle (esim. Tverin alueelle). Autioiksi jääneitä tiloja asuttamaan siirtyi luterilaista väestöä Viipurin Karjalasta ja Savosta. Valtaosa Kurkijoen myöhemmistä asukkaista - ja evakoista - on siis näiden tulokkaiden jälkeläisiä. (Kaikki kanta-asukkaat eivät toki lähteneet ja osa palasi myöhemmin takaisin, mutta silti verenvaihto oli lähes totaalinen).  

   Suomalaiset geenitieteilijät eivät ole voineet tutkia luovutetun Karjalan väestön geeniperimää samalla tavoin kuin muun Suomen väestöä, maakunnittain. Alkuperäinen ortodoksiväestö oli varmasti pääsääntöisesti itäistä perua (N-haploa), vaikka heissä ilmeisesti oli myös pakanuuden aikana lännestä tulleita sukuja (I-haploa). 1600 -luvun väestönvaihdot varmasti lisäsivät läntistä vaikutusta, mutta on vaikea arvioida, kuinka paljon. Laatokan Karjalasta ja Savosta tilalle tulleessa väestössä oli sekä N - että I -klaanien edustajia.  Esimerkiksi savolaiset, joita Laatokan pohjoisrannan autiotaloihin pakojen jälkeen paljon tuli, olivat jo silloin perimältään ”sekakansaa”. Savoahan olivat asuttaneet niin karjalaiset idästä ja etelästä kuin hämäläiset ja pohjalaiset lännestä. Mielenkiintoista olisi myös tietää, mikä on Moskovan tienoilla asuvien Tverin karjalaisten perimä ja haploryhmäjakautuma? Tämä merkittävä karjalaisasutus Venäjällä syntyi, kun Laatokan Karjalasta siirtyneet ortodoksipakolaiset asettuivat sinne.  

Esimerkki 1: Alhon Kurri-suku 

   Tämän artikkelin kirjoittaja kiinnostui parisen vuotta sitten DNA-sukututkimuksesta. Voisiko se esimerkiksi kertoa jotain Kurrien alkuperästä? Voisiko se kertoa, ovatko Karjalassa varsin suppealla alueella asuneet Kurrit keskenään sukua?

   Aikakirjojen ensimmäinen merkintä Kurri -nimisestä miehestä lienee Olli Kurri Jääskestä 1550 -luvulta. Kun kirkonkirjojen aika Jääskessä alkaa, Kurrit olivat Jääskestä kadonneet. Parikkalan isäntäluettelosta löytyy sitten Antti Paavalinpoika Kurri vuonna 1617, jolloin Ruotsi-Suomi oli juuri valloittanut alueen (Stolbovan rauha 1618). Hiitolaan ilmestyi 1600 -luvun puolivälin (ruptuurisodan) jälkeen useampia Kurreja. Varhaisin tieto on Pekka Kurrista, joka murhattiin maantiellä v.1662. 1600-luvun lopun kolmesta Kurrin ruokakunnasta kaksi niistä katosi tyystin isonvihan aikana. Jäljelle jääneistä Kurrin veljeksistä toinen, Esko Martinpoika, siirtyi isonvihan aikana Kuoksjärveltä Kurkijoen puolelle, Alholle. Hänen jälkeläisiään olivat kaikki Kurkijoen Kurrit, kunnes 1880-luvulla Parikkalasta muutti yksi Kurrin perhe Räihävaaraan. Eskon veli Juho on Hiitolan Kurrien kantaisä.

   Parikkalan, Kurkijoen ja Hiitolan lisäksi oli ennen talvisotaa pieni ”Kurri-esiintymä” etelä-Kannaksella Metsäpirtissä. Heistä on varhaisin merkintä seudulla kirkonkirjoissa 1700 -luvun alkupuolelta. Muualla Karjalassakaan ei pidempiaikaista Kurri-asutusta ole esiintynyt.

   Kurkijoen ja Hiitolan Kurrit ovat siis todennettavasti sukua keskenään. Aikakirjoista ei heihin kyetä kytkemään Parikkalan ja Metsäpirtin Kurreja.  Ajallisesti looginen ajatuksenkulku olisi, että Kurrit tulivat Parikkalaan Jääskestä ja Parikkalasta Kurreja siirtyi ruptuurisodan tyhjentämiin taloihin Hiitolaan ja sitten Kurkijoelle. Mutta tämä on ”vakavan” sukututkimuksen näkökulmasta pelkkää spekulaatiota.  

 DNA-testin kertomaa 

   Tähän mennessä Alhon Kurrien isälinjatesti (Y-DNA) on osoittanut 291 muuta testi tehnyttä, joilla on yhteinen esi-isä Kurrien kanssa. Äitilinjan testissä (mtDNA) osumia on 599. ”Serkkuhaku” (FF) on löytänyt ja ilmoittanut 170 tuon testin tehnyttä sukulaista.

   Tietysti suuressa osassa ”osumia” yhteinen esi-isä niin kaukana, ettei ole mitään mahdollisuutta häntä jäljittää yhteistyössä tuon geenisukulaisen kanssakaan.  Äitilinjan testissä paljon osumia on Pohjois-Amerikassa. Se kertoo, että saman eurooppalaisen esiäidin tyttäriä on matkannut aikoinaan Amerikkaa asuttamaan. Joukossa on myös Suomesta Amerikkaan muuttaneiden siirtolaisten jälkeläisiä.     

   DNA-testi kertoi, että Alhon Kurrien isälinja kuuluu haploryhmään I, tarkemmin I1d3a.

”Iivarin pojat” tulivat Suomeen lännestä, Ruotsista. I -haploryhmä syntyi Balkanilla 25 000 vuotta sitten. Kun jääkausi alkoi väistyä, jään reuna vetäytyi hitaasti pohjoiseen. Ihmisiä siirtyi vapautuvalle maalle ensin länteen, sitten pohjoiseen. I1 -ryhmä lienee syntynyt ja haarautunut Pohjois-Ranskassa, I1a Tanskan salmien tienoilla. ”Iivarin sukukuntaa” siirtyi sitten salmien yli Ruotsiin. Sieltä tämän haplon miehiä (I1d) on rantautunut Suomeen useampana aaltona ennen ja jälkeen ajanlaskun alun. Halporyhmän I1d3a ”perustanut” poika on syntynyt jo Suomen kamaralla. 

   I1d -ryhmää on tullut Suomeen useana aaltona ennen ja jälkeen ajanlaskun alun. Siitä erikseen tunnistettava I1d-Bothnia -ryhmä kuuluu ilmeisesti yli 1500 vuotta sitten (ennen 500 jKr.) Suomeen tulleeseen toiseen pääaaltoon. Se on siis ”viikinkiaaltoa” varhaisempaa perua. Ryhmä on asettunut vähitellen Satakuntaan ja asustanut siellä vuosisatoja. Ryhmän edustajia on sitten siirtynyt Pohjanmaalle viimeistään vuoden 1200 tienoilla. Mutaation myötä syntyi ”pohjalaisklaani” I1d3 ja alaryhmä I1d3a, johon Alhon Kurrien isälinja kuuluu.   

    Kun Savoa alettiin asuttaa, väestöä siirtyi lännestä Savoon 1300–1500 -luvuilla. Joukossa oli näköjään Kurrien esi-isä.  Sen jälkeen ”savolaisekspansion” myötä geenisukua on levinnyt Savosta eri suuntiin. Etelään siirtyneiden joukossa on ilmeisesti ollut se Kurrien esi-isä, jonka suku sitten Hiitolassa ja Kurkijoella ilmestyy kirkonkirjoihin

   Kurrin isälinjatestin (Y-DNA) osumat sijoittuvat kartalle niin, että ne selvästi pitävät yhtä yllä kerrotun I1d3a -haplon tarinan kanssa (katso kuva). Osumat kertovat Savossa haarautuneiksi Kurrin sukulaissuvuiksi esim. edellä mainitut Määttäset, Nevalaiset ja Kaartiset.

   Kurkijoen ja Hiitolan Kurri-sukujen yhteyttä Parikkalan ja Metsäpirtin Kurreihin pelkästään yksi tehty DNA -tutkimus ei luonnollisesti kykene selvittämään. Tarvittaisiin näiden sukujen miespuolisen edustajan Y-DNA -testi sukulaisuuden varmistamiseksi (tai pois sulkemiseksi). 

Esimerkki 2: Ihojärven Revot sukua Parikkalan Revoille 

   Veikko Repo on aktiivinen sukututkimuksen harrastaja. Hänen sukunsa on Kurkijoen Ihojärveltä.  Veikko teetti DNA-näytteestään tutkimuksen syksyllä 2011.  Hän on vuosia tehnyt yhteistyötä Reposukuisten seurassa Esa Revon kanssa, joka on Parikkalan Repoja. Esa kiinnostui DNA-sukututkimuksesta jo aiemmin. Sukulaisuutta nämä kaverukset eivät ole perinteisen suku-tutkimuksen keinoin löytäneet eivätkä sukulaisina toisiaan pitäneet.   

   Tutkimuslaitos tekee testit geenijakso kerrallaan. Isälinjan 12 ensimmäisen merkkigeenin tulokset kertoivat, että Veikko kuuluu haploryhmään N1, samaan kuin Esa. Näytteet täsmäsivät täydellisesti näiden 12 geenin osalta. Veikko ja Esa siis ovat sukua keskenään. Tosin nämä 12 ensimmäistä yhtenevää geeniä kertovat vasta, että yhteinen esi-isä on elänyt viimeistään 25–30 sukupolvea sitten, siis 1200–1400 -luvulla.

   25 merkkigeenin tulos kertoi, että seuraavat 13 geeniäkin täsmäsivät Esan testitulokseen.  Yhteinen esi-isä oli nyt elänyt 99 % todennäköisyydellä 20 sukupolven aikana, siis viimeistään 1500 -luvulla. Kun 37 merkki-geeniä oli tutkittu, täsmäävyys oli edelleen täydellinen. Sukulaisuus oli nyt 99 % varmuudella 12 sukupolven sisällä, 100 % varmuudella 20 sukupolven sisällä. Kaverukset alkoivat katsella toisiaan ”sillä silmällä”. Lopullinen 67 ”markkerin” testikin oli täysosuma!

   Se tarkoittaa, että 99 % varmuudella Veikon ja Esan yhteinen esi-isä on elänyt viimeistään 8 sukupolvea sitten. Mutta siihen asti on päästy kirkonkirjojakin seuraamalla, eivätkä suvut näytä siihen mennessä yhtyvän.   

   Nyt on syytä paneutua tarkasti DNA-testien yhteen perusasiaan. Jos Veikko ja Esa kuuluisivat eri haploryhmiin, he eivät varmuudella olisi (isälinjan puolelta) sukulaisia. Jos haploryhmä on sama ja tutkitut merkkigeenit täsmäävät, kuten Veikolla ja Esalla, henkilöt ovat ehdottomalla varmuudella sukulaisia. Mutta sukulaisuuden läheisyys (yhteisen esi-isän etäisyys sukupolvissa) perustuu aina todennäköisyyslaskelmiin. 99 % todennäköisyydellä Veikon ja Esan yhteinen esi-isä on elänyt 8 sukupolvea sitten, 100 % varmuudella 18 sukupolvea sitten. Tuo viimeinen prosentti kattaa hyvin harvinaiset kombinaatiot periytymisessä. Osuivatko kaverukset tuohon yhden prosentin aukkoon?

  Joka tapauksessa on todistettu, että Kurkijoen ja Parikkalan Revot ovat sukua keskenään. Kiinnostus Reposukuisten seurassa DNA-testien mahdollisuuksiin on herännyt.   

Kirjoittaja on Hiitolan-Kurkijoen sukututkimuspiirin puheenjohtaja. Hän vastaa mielellään artikkelista mahdollisesti herääviin kysymyksiin. Tietoa ja apua sekä perinteiseen sukututkimukseen että DNA-tutkimukseen liittyen saa sukututkimuspiirin tapaamisten yhteydessä Karjala-talolla Helsingissä. Tapaamisajat Kurkijokelaisessa. Tervetuloa tapaamisiin, jos olet kiinnostunut kurkijokelaisista tai hiitolaisista juuristasi! Et arvaakaan, miten paljon siellä on tietoa sinunkin juuristasi!