SUOMEN VÄESTÖN HAPLORYHMÄT (KLAANIT)

Suomalaisten haploryhmiä on tutkittu useassa otantatutkimuksessa 2000 -luvulla. Väestön jakautumista haploryhmiin on tutkittu myös maakunnittain. Tuloksista on julkisuuteen näkyvästi päässyt tieto, että länsisuomalaiset ja itäsuomalaiset poikkeavat isälinjan geeniperimältään toisistaan hyvinkin paljon. On muistettava, että isälinjan haploryhmää tutkitaan Y-kromosomin geeneistä, jotka eivät säätele ihmisen fyysisiä tai henkisiä ominaisuuksia! Ne kertovat tässä tapauksessa lähinnä siitä, että Suomea on asutettu eri aikoina ja eri suunnilta.  

Eri osissa maata vallitsevat haploryhmien valtasuhteet ovat muodostuneet aikojen kuluessa kerroksittain, ”alkuasutuksen” ja väestön liikkeiden tuloksena. Suomi ei ole ollut tyhjä ja asumaton silloinkaan, kun Suomeen on sen nykyinen valtaväestö saapunut.  Lappalaisia on asunut aivan etelä-Suomea myöten, josta heidät sitten on työnnetty pohjoisemmas. 

Väestöjä ja haploryhmiä ei pidä tulkita siten, että suuret, samaan haploryhmään kuuluvat ihmisjoukot olisivat vaeltaneet vuosisatoja ja -tuhansia yhdessä, siirtyneet seudulta toiselle. Kun puhutaan suomalaisten tulosta Suomen maaperälle, ei pidä mielessään nähdä yhtä  (tai muutamaa) yhtenäistä ihmisjoukkoa, joka jossakin vaiheessa siirtyi jostakin Suomeen.    

Tässäkin kohden on huomattava, että geenitutkimus on tieteenalana uusi. Koko ajan on lupa odottaa, että geenitutkimuksen ja muiden menneisyydestä kertovien tieteiden yhteistyö antaa lisää tietoja Suomen asutushistoriasta. Samalla on pidettävä mielessä, että tutkimustulokset voivat kertoa vain "suuresta kuvasta". Yksittäisen suvun kulku on saattanut hyvinkin poiketa siitä. Tätä(kin) voi harrastuksellaja testituloksilla luodata.   

Miesten klaanit (isälinjat) Suomessa

Noin 98 % Suomen nykymiehistä kuuluu johonkin Suomen neljästä yleisimmästä haploryhmästä. Ne ovat N, I, R1a ja R1b.  Yhteensä Suomen miesväestöstä on löytynyt kymmenkunnan haploryhmän edustajia.   

 dna_miesten_paareitit.jpg

 Usein sanotaan, että kaikkihan me olemme sukulaisia, viimeistään Aatamin ja Eevan kautta. Noiden neljän Suomen yleisimmän mieshaploryhmän miesten osalta voi sanoa, että ei aivan niin pitkälle tarvitse mennä:  N,I ja R haploryhmien yhteinen esi-isä oli Filemon (F), joka ei Lähi-idässä n. 30-40.000 vuotta sitten. 

 Noin 60 % miehistä kuuluu haploryhmään N (”Niilon poikia”). Tämän klaanin esi-isät ovat kulkeneet pitkän tien Suomeen. Lähi-idästä lähdettyään he koukkaisivat Kiinasta asti Siperian kautta Suomeen. On myös sellaisia näkemyksiä, että tämän mutaation kantajat eivät ole Kiinaan asti itään edenneet ja sieltä pohjoista reittiä Suomen suuntaan siirtyneet, vaan että haploryhmä on syntynyt lännenpänä ja Suomeen kulkeutuneiden ryhmän edustajien reitti on ollut eteläisempi.  Perushaploryhmä syntyi Siperiassa n. 10 000 vuotta sitten. ”Niilon poikia” voi hyvällä syyllä kutsua ”mammutinmetsästäjiksi”. Tarkemmin suomalaismiehet kuuluvat N-haploryhmästä mutaation kautta syntyneeseen alaryhmään ryhmään N1, sen sisällä valtaosa miehistä alaryhmään N1c1. (N -haplo-ryhmän sisällä on alaryhmien tunnukset jouduttu järjestämään uudelleen: N1 oli aikaisemmin N3).  

Noin 29 % suomalaismiehistä kuuluu haploryhmään I (”Iivarin poikia”). Poika, joka tämä mutaation sai, syntyi Balkanilla 25–30 000 vuotta sitten, kun mannerjäätikkö oli laajimmillaan. Sieltä haploryhmä levisi vuosituhansien kuluessa länteen ja sitten pohjoiseen, kun ilmasto lämpeni ja jään reuna pakeni. Suomalaiset kuuluvat haploryhmään I1, joka syntyi oletettavasti Pohjois-Ranskassa. 5000-6000 vuotta sitten haploryhmä oli Tanskan salmien luona ja siirtyi siitä Ruotsiin. Suomeen tätä germaanis-skandinaavista asutusta levisi useana aaltona, jo ennen viikinkiaikaa. Suomen yleisin I-alaryhmä on I1d3a, joka on ilmeisesti syntynyt jo Suomen kamaralla.  

Noin 7 % suomalaismiehistä kuuluu haploryhmään R1a ja 4 % halporyhmään R1b (”Raulin poikia”). Kalevi Wiik esittää näkemyksen, että R -makroklaanista haarautunut R1a -haploryhmä asui jääkauden aikana Ukrainan seutuvilla ja että R1b olisi jo tuolloin ollut Iberian niemimaalla. 

Suomen neljän suurimman miesklaanin yhteinen esi-isä on ajallisesti kaukana. Hän oli F (”Filemon”), joka syntyi jo Lähi-idässä. Hänestä on saanut alkunsa suuri valtaosa nykyisistä ei-afrikkalaisista miehistä.   

Miesten tulosuunnat 

On selvää, että jo ammoin eri haploryhmiin kuuluneita yksittäisiä miehiä on vaeltanut kauaskin oman haplonsa alueelta ja asunut jonkun muun haploryhmän valta-alueella. Pieni osa läntistä perimääkin on siten voinut kiertää Suomeen Suomenlahden itäpuolelta ja itäistä perimää lännestä. Silti voidaan sanoa, että    

-          noin 65 % miesväestöstä on tullut Suomeen idästä tai kaakosta

-          noin 35 % miesväestöstä on tullut Suomeen lännestä  


Mieshaplojen osuudet eri puolilla Suomea   

dna_haplojen_osuudet_suomessa_copy_copy.jpg

N-haploryhmän edustus itä-Suomessa on 71 %, suurempi kuin Suomessa keskimäärin. Läntisen I-klaanin osuus itä-Suomessa on 19 %. Länsi-Suomessa kumpaakin päähaploryhmää on yhtä paljon, 40 %. 

Maakunnittain tarkasteltuna läntisen I-haplon osuus on suurin Satakunnassa (52 %). Yllättäen Lounais-Suomessa on voimakas itäisen N-haplon edustus, vaikka sen luulisi olevan ”Iivarin” poikien valta-aluetta. Tämän uskotaan olevan Virosta tulleiden asutuspulssien vaikutusta.  

Naisklaanit (äitilinjat) Suomessa 

Suomalaisten äitilinjat ovat selvästi ”länsieurooppalaisempia” kuin suomalaisten isälinjat.

Monissa lähteissä - niin tässäkin paikoin - puhutaan "Suomen naisten haploryhmistä". Oikeasti kyseessä on koko väestön äitilinjojen jakautuma.  Sekä poika- että tyttölapset saavat mitokondrionsa eli perivät äitilinjaisen haploryhmänsä äidiltään, mutta vain tyttärien kautta mitokondrion DNA välittyy seuraville sukupolville. Koko väestön (sekä naisten että miesten) äitilinjan haploryhmien jakautuma on siis sama kuin naisten haploryhmäjakautuma.              

40 % Suomen nykynaisista kuuluu naishaploryhmään  H (”Helenan tyttäret”), joka on yleisin äitilinjan haploryhmä myös koko Euroopassa (44 %).  

Noin 28 % suomalaisnaisista kuuluu hieman itäisempään naishaploon U (”Ursulan tyttäret”). Tämä on Euroopan keskimääräisestä naisväestöstä selvästi erottuva suomalaispiirre. Saamelaisväestössä U-haploryhmä on voimakas (53 %), kun muualla Suomessa yleisintä H-haploryhmää esiintyy saamelaisnaisilla vain 5 %. 

Suomen kolmanneksi yleisin naisten haploryhmä on W (10 %), joka sekin on Suomessa yleisempi kuin Euroopassa keskimäärin. V- ja J -klaanit tulevat seuraavaksi.  

 Miehet tulivat idästä, naiset lännestä 

Tätä ristiriitaa on selitetty sillä, että idän miehet ovat hakeneet vaimoja kaukaakin lännestä metsästys- ja tutkimusmatkoillaan. Lännestä tuodut vaimot ja heidän H-perimää jatkaneet tyttärensä ovat sitten siirtyneet N-miestensä kanssa kohti Suomea vuosituhansien kuluessa. Vai: olisivatko läntisen H-haploryhmän naiset tulleetkin Suomeen valtaosin läntisen I-haploryhmän miesten mukana? ”Iivarin pojat” ja ”Helenan tyttäret” ovat helpommin löytäneet toisensa jo siirtyessään Suomea kohti. Helenan tyttäriä itäisempi, vanha U -naishaploryhmä (mm. saamelaisjuuet) on saattanut muodostaa suurimman osan "Niilon poikien" vaimoista.